TIKKAS-ASUTUKSEN LEVIÄMINEN SUOMESSA

Tikkas-nimet

Nimen alkuperäinen muoto Tikka viittaa karjalaiseen nimiperinteeseen, missä yleisiä sukuniminä olivat mm. lintujen nimet. Myöhemmin Savossa Tikka sai -nen-päätteen. Pohjanmaalla Tikkain ja Tikkasten talot saivat nimen Tikkala, joka myöhemmin puolestaan voitiin ottaa sukunimeksi. Talon nimen ottaminen sukunimeksi oli tapana Länsi-Suomessa, mutta jossain määrin Kannaksellakin. Niin saattoi tapahtua myös asukkaiden vaihtuessa. Sukunimi ei sen vuoksi välttämättä osoita samaa sukujuurta. Toisaalta jotkut Tikkaset muuttivat nimensä Ticléneiksi ja Ticcander/Tickandereiksi. Myös Pohjois-Savossa esiintyvä nimi Tiikkainen tullee vanhoina aikoina kirjureiden horjuvasta nimien kirjoitustavasta. Saman henkilön nimi kirjoitettiin jopa samassa asiakirjassa eri kohdissa eri tavoin, esimerkiksi Tickain(en), Tijckain(en) ja Tickala, Tijckala.

Tikkas-asutus lähti Kannakselta

Useimmat vanhimmista tiedetyistä Tikkas-asuinpaikoista sijaitsevat ikivanhojen Laatokalta Karjalasta ja Karjalankannakselta lähteneiden kauppa- ja lappalaisverojenkeruureittien varsilla. Systemaattisesti kerättyjä kirjallisia dokumentteja ei ole tavallisesta kansasta ennen 1540-lukua, ja senkin jälkeen pitkälle 1600-luvulle saakka vain veroluetteloita, ennen kuin kirkko velvoitti pitämään kirkonkirjoja.

Jo ennen 1550-lukua pysyvät Tikkas-asuinpaikat sijaitsivat ikivanhojen karjalaisten kauppareittien varrella: läntisen, Laatokalta Perämerelle kulkeneen, ja itäisen, Laatokalta Oulujoensuuhun, kulkeneen. Sen voi selittää vain se, että varhaisessa vaiheessa eri puolille Suomea levittäytyneen Tikkas-asutuksen lähtöpaikka oli Karjalankannaksella. Sitä tukee myös se, että Viipurin lähellä ja Johanneksessa oli Tikkala-nimiset kylätkin jo 1550. Läntinen karjalaisten ikivanha kauppareitti kulki vesireittejä pitkin Laatokalta Perämerelle. Ruotsi ja Novgorod sopivat Pähkinäsaaren rauhassa vuonna 1323 rajan siten, että sen piti edelleen turvata karjalaisten pääsy sitä kautta Perämerelle. Pähkinäsaaren rauhan rajan suuntaisesti kulkeneen, läntisen reitin varrella sijaitsivat jo 1550-luvulle mennessä pysyvät Tikkas-asuinpaikat Säämingissä, Rantasalmella ja Pyhäjärvellä.

Kuva 1. Karjalaisten ikivanhat kauppa- ja verotusreitit

Selitykset:
1) Läntinen kauppa- ja verojenkeruureitti Laatokalta Perämerelle, jonka länsipuolelle Ruotsi ja Novgorod sopivat v. 1323 Pähkinäsaarenrauhan rajan (lähde: Vilkuna, 1960).
2) Itäinen kauppa- ja verojenkeruureitti Laatokalta Oulujoensuuhun (lähde: Lukkarinen, 1917).
Niiden molempien varrella oli useita ainakin jo ennen 1550-lukua tunnettuja Tikkas-asutuksia. Pysyvää Tikkas-asutusta 1550-luvulle mennessä oli syntynyt välittömästi reittien varrelta mainituille paikkakunnille, jotka on tässä merkitty tähdellä. Karjalaisten läntisen kauppareitin varrella olivat lähtöpaikat Kannaksella, Viipurin seutu ja Johannes, Etelä-Savossa *Sääminki sekä sen lähialueella Juva, Rantasalmi ja siihen aluksi kuulunut Heinävesi, sekä Saimaan vesistön alueella Ristiina. Läntisen reitin varrella Pohjois-Pohjanmaalla oli *Pyhäjärvi. Itäisen kauppareitin varrella olivat *Nuasjärven tuntumassa Sotkamo, mistä Tikkas-asutusta levisi myös Kuhmoon, sekä Oulujoen varrella Muhos. Ks. myös kuva 2.

Karjalaisten ikivanha itäinen kulkureitti Laatokan ja Oulujoensuun välillä kulki Oriveden ja Pielisjärven kautta vesiä pitkin ja muutamin kohdin kannaksien yli veneitä vetäen Kainuuseen Nuasjärvelle ja sieltä Oulujärven kautta Oulujoelle. Jaakko Teitti ja Simo Tuomaanpoika kirjasivat sen muistiin Nousia Karjalaisen kuvauksen pohjalta v. 1556. Itäisen reitin varrella sijaitsivat Tikkas-asuinpaikat Sotkamossa ja Muhoksessa.

Kuva 2. Tiedossa oleva Tikka/Tikkanen-asutus 1550-luvulle asti

Selitykset:
1) Kellanvihreät pisteet: Kiinteä Tikkas-asutus ennen 1550-lukua.
2) Pähkinäsaaren rauhan raja 1323: _ . _ . _ . _ . _ . _ . _ . _ . _
3) Myöhemmin toteutunut Täyssinän rauhan raja 1595 : _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _
4) Nykyinen Suomen raja: ______________________________
5) Savon hallintoalueen laajeneminen: . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .
Vertaa ensimmäisiä tiedettyjä Tikkas-asutusten sijainteja karjalaisten muinaisiin kauppareitteihin (kuva 1).
Kuopio sen sijaan sijaitsee Vuoksen vesistön varrella Säämingistä ja Rantasalmelta pohjoiseen johtavan reitin (nykyisen Iisalmen) varrella.

Kustaa Vaasa uudisti Ruotsin verotuksen 1530-luvulla, jolloin voudit velvoitettiin pitämään verovelvollisista talollisista veroluetteloita. Niitä on Suomesta 1540-luvulta alkaen. Jo silloin Tikkasia verotettiin aiemmin mainittujen Viipurin seudun ja Johanneksen Tikkalan kylien lisäksi Säkkijärvellä. Savon Tikkas-asutuksen ensimmäisiä paikkoja ennen 1550-lukua oli Etelä-Savossa Säämingissä, Rantasalmella, Juvalla ja Ristiinassa. Savon pohjoisimmat Tikkas-talot olivat Kuopionniemellä ja vielä siihen aikaan Rantasalmeen kuuluneella Heinävedellä. Kainuun Tikkasten vanhin asuinpaikka oli Sotkamossa, mistä heitä siirtyi myös Kuhmoon. Pirisen (1982) mukaan Kainuun Tikkaset tulivat Säämingistä. Pohjois-Pohjanmaalla Tikkasia asui ennen 1550-lukua Pyhäjärvellä ja Muhoksella.

Tikkas-asutuksen leviäminen 1500-luvun loppupuolelta vuoteen 1617

Ruotsi pyrki vakiinnuttamaan aluettaan edistämällä pysyvän asutuksen syntymistä vanhoille erämaille mm. alkuvuosien verovapauksin. Se suosi myös asutuksen leviämistä Pähkinäsaaren rauhan rajaa idemmäksi, mikä johti jatkuviin sotiin Venäjän kanssa. Ruotsi sai rajalinjan siirtymään huomattavasti idemmäksi ja pohjoisemmaksi Täyssinän rauhassa 1595, jolloin sen valta laajeni Kainuuseen ja Pohjois-Pohjanmaan pohjois- ja koillisosiin sekä Lappiin. Näillä uusilla alueilla Tikkas-asutusta ilmaantui 1500-luvun lopussa ja 1600-luvun alussa Pohjois-Savoon Pielavedelle, Sonkajärvelle ja Vehmersalmelle sekä Lapissa Pelloon. Pähkinäsaaren rauhan rajan länsipuolella uusia Tikkas-asutuksia syntyi Pohjanmaalla Alavieskaan, Haapajärvelle, Evijärvelle ja Lestijärvelle, silloisen Hämeen hallintoalueelle Korpilahdelle ja Konginkankaalle sekä Kannaksella Kuolemajärvelle.

Kuva 3. Tikkas-asutusta 1500-luvulta Stolbovan rauhaan 1617

Selitykset:
1) Kellanvihreät pisteet: ennen 1550 tunnettuja, pysyviä Tikkas-asutuksia.
2) Tummanvihreät pisteet: 1550-1617 Tikkas-asutusten leviäminen.
3) Pähkinäsaaren rauhan raja 1323: _ . _ . _ . _. _ . _ ._ . _ ._ _
4) Täyssinän rauhan raja 1595: _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _
5) Nykyinen Suomen raja: _______________________
6) Savon hallintoalue: …………………………
7) Pohjanmaan hallintoalue: - l - l - l - l - l - l - l -
8) Kainuun alueen raja Pohjois-Pohjanmaata vasten: l l l l l l l l l l l

Suomen väestö yritti selviytyä jatkuvissa Ruotsin ja Venäjän sodissa. Talollisia rasittivat sotien aiheuttamat kohtuuttoman raskaat verot, sotaväen majoittamiset, ruokkiminen ja mielivalta, hallinnon mielivaltaisuus sekä sotaväenotot. Asukkaita lähti mm. ensimmäisten vuosien verovapauden vuoksi uudisasukkaiksi itäiseen Suomeen, missä uudistilallisten elämää varjostivat vainovihollisuudet ja puute.

Tikkas-asutuksen laajeneminen Stolbovan rauhan 1617 jälkeen

Stolbovan rauhassa 1617 Ruotsin valtakunnan alue laajeni Pohjois-Karjalan ja Laatokan Karjalan alueille. Tikkas-asutusta tuli 1600-luvulla Pohjois-Karjalassa Liperiin, Pyhäselkään ja Lieksaan, Kainuussa Suomussalmelle, Pohjois-Pohjanmaalla Oulaisiin sekä Laatokan Karjalassa Suistamolle. Pohjois-Savossa Tikkas-asutus levisi 1600-luvulla Kiuruvedelle, Iisalmeen ja Vehmersalmelle ja Etelä-Savossa Virtasalmelle ja Hirvensalmelle sekä Kannaksella Valkjärvelle.

Kuva 4: Tiedettyä Tikkas-asutusta 1600-luvulla

Selitykset:
1) Punaiset pisteet: Tikkas-asutuksen tiedettyjä uusia paikkoja 1600-luvulla.
2) Kellanvihreät pisteet: Tiedetyt Tikkas-asuinpaikat 1550 mennessä.
3) Tummanvihreät pisteet: Tiedetty Tikkas-asutuksen laajeneminen 1550-1617.
4) Stolbovan rauhan raja 1617: _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _
5) Nykyinen Suomen raja: __________________________

Tikkas-asutus 1700-luvulla isonvihan ja pikkuvihan jälkeen

Isonvihan ja pikkuvihan aikana Kaakkois-Suomen väestö pakeni sotaa pakoon tai jäi sodan jalkoihin. Laatokan Karjala ja Karjalankannas Viipurin seutua myöten jäivät vuonna 1721 Uudenkaupungin rauhassa Venäjän puolelle, ja vuonna 1743 Turun rauhassa Ruotsi menetti Kaakkois-Suomen Savonlinnan ympäristöjä myöten, ja raja siirtyi Kymijoelle saakka. Ainakin Säämingin, Ristiinan sekä Viipurin seuduilta sodan jaloista paenneiden joukossa saattoi olla myös Tikkasia. Joka tapauksessa Tikkasten asuinpaikkoja syntyi 1700-luvulla Kannaksella Muolaaseen, Uudellekirkolle, Kivennavalle ja Valkjärvelle sekä Laatokan Karjalassa Ruskealaan, Jaakkimaan, Räisälään ja Sakkolaan, jossa oli Tikkalansaari-niminen kylä. Pohjois-Karjalaan Tikkasia tuli Ilomantsiin ja Lieksaan. Pohjois-Savossa uusia Tikkas-asuinpaikkoja syntyi Lapinlahdelle ja sieltä edelleen Varpaisjärvelle. Lapinlahden Tikkaset tulivat Kiuruvedeltä.

Kuva 5. Tiedettyä Tikkas-asutusta 1700-luvulla isonvihan ja pikkuvihan jälkeen

Selitykset:
1) Tummanpunaiset pisteet: Tiedetty Tikkas-asutuksen siirtyminen ja leviäminen ison- ja pikkuvihan jälkeen 1700-luvulla.
2) Mustat pisteet: Vanhat Tikkas-asuinpaikat 1700-luvulla.
3) Uudenkaupungin rauhan raja 1721: ………………………………..
4) Turun rauhan raja 1743: _ . _ . _ . _ . _ . _ . _ . _ . _ . _
5) Nykyinen Suomen raja: ________________________

Tikkas-asutuksen leviäminen Suomen sodan 1809 jälkeen autonomian ajalla

Suomen sodan jälkeen vuonna 1809 Suomi liitettiin Venäjän keisarikuntaan autonomisena alueena siten, että siihen kuuluivat myös Suuressa Pohjan sodassa menetetty Kaakkois-Suomi, Laatokan Karjala ja Karjalankannas. Uusia Tikkasten asuinpaikkoja syntyi 1800-luvulla Kaakkois-Suomeen Kerimäelle, Taipalsaareen, Lemille, Suomenniemelle ja Mikkeliin, Päijät-Hämeessä Sysmään, Vanhassa Suomessa Sortavalaan ja Koivistolle, Pohjois-Karjalassa Rääkkylään, Pyhäselkään ja Enoon, Pohjois- ja Keski-Pohjanmaalla Utajärvelle, Ouluun, Kuusamoon, Raaheen ja Kälviälle, Etelä-Lapissa Simoon sekä Pohjois-Savossa Maaningalle ja Nilsiään. Nilsiän Tikkaset tulivat Lapinlahdelta.

Kuva 6. Tiedettyä Tikkas-asutusta 1800-luvulla autonomian aikana

Selitykset:
1) Oranssinpunaiset pisteet: Tiedossa olevat 1800-luvulla syntyneet Tikkas-asutukset.
2) Mustat pisteet: Vanhat, 1800-luvulta tiedetyt Tikkas-asutukset.
3) Haminan rauhan raja vuoden 1809 jälkeen: - - - - - - - - - - - - - - -
4) Nykyinen Suomen raja: ___________________

Suomen Tikkas-asutuksen levinneisyys 1900-luvulta 2000-luvulle
Suomen kartalta löytyy nykyään yli 100 Tikkala-nimistä tai -alkuista taloa. Niistä useat sijaitsevat niemillä, järvien välisillä kannaksilla, järvien rannoilla tai korkeilla mäillä. Sellaiset paikat olivat hallattomimpia ja siten halutuimpia viljelyspaikkoja. Siitä päätellen Tikkasia oli monilla seuduilla ensimmäisten mukana asuinpaikkoja valitsemassa. Tikkaset antoivat monille taloille nimensä myös tulemalla kotivävyiksi. Tikkala-nimisiä taloja löytyy nykyään itärajalta länsirannikolle ja Uudeltamaalta Lappiin. Eniten niitä on Savossa, Pohjois- ja Keski-Pohjanmaalla, Kainuussa sekä Pohjois-Karjalassa. Ennen sotia Tikkaloita oli merkittävän runsaasti myös Karjalankannaksella.

Tikka- ja Tikkala-nimisiä ja -alkuisia kyliä tai kaupunginosia, on Suomessa tällä hetkellä yli kymmenen: Tikkala Korpilahdella, Mikkelissä, Simossa, Sysmässä ja Tohmajärvellä , Tikkalanmäki Lapinlahdella ja Pieksämäellä, Tikkalanniemi Sotkamossa, Tikkalansoppi Kiteellä sekä Tikka Jyväskylässä, Lestijärvellä ja Savitaipaleella. Niistä ainakin kahdeksan ensimmäistä viittaavat siihen, että paikan ensimmäinen talo oli Tikka- tai Tikkanen-nimisten perustama. Talo jakaantui myöhemmin useammaksi, joista muodostui vähitellen kylä, jonka nimi juontui ensimmäisen talon nimestä. Kylien historioista kertovat kyseisten aikojen veroluettelot.

Pöyhösen (1998) Sukunimikartaston mukaan eniten Tikkasia asui Pohjois-Savossa. Muita nimen merkittäviä esiintymisalueita oli Etelä-Savossa, Kainuussa, Pohjois-Pohjanmaalla ja Pohjois-Karjalassa sekä Keski-Suomessa. Muuttoliikkeen myötä Tikkasia, Tikkoja ja Tikkaloita asuu nykyään kautta Suomen, joista pääkaupunkiseudulla satoja. Talon nimen mukaista muotoa Tikkala esiintyi eniten Pohjanmaalla. Tikka-nimisiä oli vuonna 1939 paljon Karjalankannaksella ja Laatokan Karjalassa, Pohjois-Pohjanmaalla sekä lukuisasti vanhan Käkisalmen läänin alueilla Pohjois-Karjalassa. Siirtolaisten asuttamisen myötä Tikka-nimisiä oli vuonna 2003 eniten Hämeessä, Keski-Suomessa, Uudellamaalla, Turun ja Vaasan seuduilla sekä Pohjois-Karjalassa.

Syksyllä 2008 Tikkanen oli nykyisenä tai entisenä nimenä Suomessa vajaalla 7500:llä ja ulkomailla yli 500:llä, Tikka Suomessa yli 3800:lla ja ulkomailla noin 250:llä sekä Tikkala Suomessa yli 1000:lla ja ulkomailla vajaalla 50:llä.

Lähteitä:

Björn, I., 1991: Suur-Ilomantsin historia. Enon, Ilomantsin ja Tuupovaaran paikallishistoriatoimikunta.
Isomaa, G. & Polvinen, O., 2005: Tickaset lähtöisin Sotkamosta. Forsbergin Kirjapaino.
Johan Habermanin maantarkastusluettelo Pien-Savosta 1620-luvulta, 2004. (Toim. Timo Alanen.) Kotimaisten kielten tutkimuskeskus. Helsinki.
Johannes. Viipurin läänin Rannan kihlakuntaan kuuluneen Johanneksen pitäjän historia- ja muistelmateos, 1959. Johannes-säätiö.
Kähönen, E., 1959: Vanha Äyräpää I vuoteen 1700. Kirja-Mono Oy, Helsinki.
Kähönen, E., 1985: Vanha Äyräpää II vuodet 1700-1870. Lehtikanta Oy, Kouvola.
Luettelo Olli Tikkasen jälkeisistä sukupolvista, 1964. (Sukutauluja Lapinlahden Ollikkalan, Nerkoonniemen ja Nerohvirran Tikkasista.)
Lukkarinen, J., 1917: Eräs muinainen kulkutie Laatokan ja Oulunsuun välillä. Suomen museo XXIV. Suomen muinaismuistoyhdistys. Helsinki. S. 1-7.
Mikkonen, P. & Paikkala, S., 1992: Sukunimet. Otava, Helsinki.
Paikkala, J., 1988: Prokuraattorin suku. Antti Tikkasen (1785-1858) jälkeläiset. Tikkasten Sukuseura ry:n julkaisuja nr:o 3.
Pakula, K.1993: Tikkalan kirja. Olli (Olof) Tikkasen (12.12.1794-25.3.1841) ja Margareeta Kärkkäisen (13.6.1799-6.4.1833) jälkeläiset. Loimaan Kirjapaino Oy.
Pakula, K., 2001: Kiuruveden Heinäjärven (Heinäkylän) Tikkaset. Paavo Tikkasen (s. 1690) ja Riitta Niskasen (s.1694) jälkeläiset. Gummerus Kirjapaino Oy.
Pielaveden Pajumäen Tikkasten Rasimäen haaran Aadolf Tikkasen 1846-1939 jälkeläiset.
Pirinen, K., 1982: Savon historia II:1. Rajamaakunta asutusliikkeen aikakautena 1534-1617. Kustannuskiila Oy.
Pöksyläinen, J., 1930-luvulla: Kiuruveden historia. (Käsikirjoitus, SKS, Helsinki). Konekirjoitusversiona Kiuruveden kirjastossa.
Pöyhönen, J., 1998 ja 2003: Suomalainen sukunimikartasto I ja II Karjalaiset nimet. SKS. Helsinki.
Räisänen, T. & Kumpulainen, K., 1981: Pielaveden ja Keiteleen historia I 1870-luvulle. Pielaveden kunta ja seurakunta & Keiteleen kunta ja seurakunta.
Saloheimo, V., 1987: Savolaisia poismuuttajia lähtö- ja tuloalueiden asiakirjoissa. Sukuviestin julkaisuja 2/1987, s. 3-7.
Saloheimo, V., 1990: Savon historia II:2. Savo suurvallan valjaissa 1617-1721. Kustannuskiila Oy, Kuopio.
Saloheimo, V., 2006: Viipurinkarjalaiset kotona ja maailmalla 1541 - 1620. Viipurinkarjalaisten sukunimien esiintyminen muualla Suomessa ja lähialueilla liikkuvuuden mittarina. Suomen Sukututkimusseuran julkaisuja 57. Helsinki.
Suomen hopeaveroluettelot 1571, VII: Karjala. 1987. (Toim. Matti Walta.) Suomen historian lähteitä V: 7. Suomen Historiallinen Seura. Helsinki
Suomen hopeaveroluettelot 1571, VIII: Savo. 1996. (Toim. Matti Walta.) Suomen historian lähteitä V: 8. Suomen Historiallinen Seura. Helsinki
Soininen, A.M., 1961: Pohjois-Savon asuttaminen keski- ja uuden ajan vaihteessa. Historiallisia tutkimuksia LVIII. Suomen Historiallinen Seura.
Suur-Pyhäjoen historia vanhimmista ajoista 1860-luvulle, 1969. (Toim. Eero Matinolli.) Suur-Pyhäjoen historiatoimikunta.
Säämingin ja Rantasalmen maantarkastusluettelo vuosilta 1562-1563. (Toim. Timo Alanen.) Kotimaisten kielten tutkimuskeskus. Helsinki.
Tikkala. Muistojen kylä, 1996. Paino-Kaarina Oy.
Tikkanen, E., 1980: Eräs savolainen uudisraivaajasuku. Tikkasten sukuhistorian alkupään selvittelyä. (Ylipainos ”Savosta”.) Tikkasten Sukuseura ry:n julkaisuja N:o 1.
Tikkanen, R(eino), 1990: Pielaveden Pajumäen Tikkasten Rasimäen haaran Aadolf Tikkasen 1846-1939 jälkeläiset. Ei painopaikkaa, 41 s.
Tikkanen, R(isto), 2007: Pielisjärven Tikkasia. Tikkasten Sanomat 2/07, s. 6-8.
Tikkanen, R(isto), 2008: Maunu Tikkasen sukua: Haapamäen torpasta maailmalle. Tikkasten Sanomat 1/2008, s. 7-9.
Tutkimuksia Tikkasten suvuista. Tikkasten Sukuseura 1992. (Osatutkimuksia: Virtasalmen Valkeamäen, Kiuruveden Haikolan ja Lapinniemen sekä Pielaveden Vaaraslahden Tikkasista.)
Vilkuna, K., 1960: Pähkinäsaaren rauhan raja kansatieteellisessä katsannossa. Historiallinen aikakauskirja, 58. vuosikerta, s. 407-431.
Voionmaa, V., 1969: Suomen karjalaisen heimon historia. (2. muuttamaton painos, alkup. 1915) WSOY, Helsinki

Elektroniset lähteet:

Maanmittaushallitus: https://www.karttapaikka.fi/karttapaikka (10.10.2008)
Suomen Sukututkimusseura: http://www.genealogia.fi (sieltä valikko: HisKi - Historiakirjojen hakuohjelma) tai suoraan: http://hiski.genealogia.fi/hiski?fi
Väestörekisterikeskus: http://www.vaestorekisterikeskus.fi (11.10.2008)