Tervetuloa Tikkasten eri harrastusten pariin

Harrastukset

Tikkaset harrastavat useita kunto- ja taitourheilulajeja, jotka kaikki vaativat harrastajaltaan valppautta, tarkkuuta ja erinomaista pelisilmää. Varmaankin suvun nimen alkuperä selittää harrastusten laatua sekä kuvastaa suvun keskeisintä ominaislaatua, ts. tarkkana kuin tikka.

  • Lintujen havainnointi eli ns. bongaus on saavuttanut vankan harrastajien joukon, tärkeänä kilpailumuotona on ns. Tonttien Taisto harrastetaan ahkerasti ja kilpailuja järjestetään.
  • Tikanheitossa järjestetään sukukokouksessa kolmen vuoden välein Tikkas-tikan Maailman-mestaruuskilpailijat. Valitettavasti kaikkien maailmanmestareiden henkilöllisyydestä ei ollut tietoa, nyt maailmanmestarin kruunua kantaa Kauko Tikkanen. Tiettävästi Kauko on viime aikoina tiivistänyt harjoitteluaan, joten muiden maailmanmestaruudesta haaveilevien on syytä tehdä samoin pubikäyntien yhteydessä.
  • Golf herättää harrastajiensa intohimoa jo ilman Tikkasten maailmanmestaruuksia, sellaisten kisojen järjestäminen on toki mahdollista. Golf kehittyi voimakkaasti Skotlannin tuulisilla ja sateisilla nummilla, lammaspaimenten harrastuksena. Suomen sääolot siis suosivat harrastuksen leviämistä ja kasvua.

Tikanheitto

Tikanheitto on ajanvietepeli, jossa tikkaa eli heitettävää nuolta yritetään saada osumaan keskelle pyöreää maalitaulua. Keskellä taulua on napakymppi, josta saa kymmenen pistettä, ja pisteet laskevat taulun reunaa kohti päättyen yhteen. Eniten pisteitä usealla tikalla saanut voittaa.

Tikanheiton tikat ovat jykevämpiä kuin darts-tikkapelin tikat.

Tikkataulu kiinnitetään 150 cm:n korkeudelle mitattuna heittotasosta taulun keskiöön. Heittomatka on miehillä ja yli 15-vuotiailla pojilla 5 metriä, naisilla, tytöillä ja alle 15-vuotiailla pojilla 4 metriä.

Suomessa järjestetään myös kymmenittäin tikanheittokilpailuja vuodessa. Yleisimmät pelimuodot ovat:

  • 25 tikan sarja, jossa enimmäispistemäärä on 250 pistettä.
  • 50 tikan sarja, jossa kahden kierroksen tulokset lasketaan yhteen
  • 125 tikassa heitetään yhtäjaksoisesti 25 × 5 tikkaa ja 250 tikassa heitetään 50 × 5 tikkaa.

Joukkuekilpailussa miesten joukkueeseen kuuluu viisi heittäjää ja naisten ja nuorten joukkueeseen kumpaankin kolme heittäjää. Kukin joukkueen jäsen heittää viisi kertaa viisi tikkaa.

Tikanheiton viralliset kilpailut käydään sisätiloissa. Tikkastikka on ulkokenttälaji, joten valtaosa lajiharjoituksista kannattaa suorittaa ulkosalla. Silloin on helpompi sopeutua erilaisiiin, mahdollisesti häiritseviin sääilmiöihin, kuten häikäisevä auringon paiste, voimakas sivutuuli tai nihkeä tihkusade.

Mutta osan vuodesta tikanheiton harrastajat joutuvat harjoittelemaan sisätiloissa, silloin suositeltava muoto on ns. darts-tikkapeli, jossa harjoitukset suoritetaan hyvin varustetuissa englantilaistyylissä pubeissa.

Darts on peli ja urheilulaji, jossa erityisiä darts-tikkoja heitetään seinään kiinnitettyyn pyöreään tauluun. Sitä pelataan erityisesti pubeissa Isossa-Britanniassa, Alankomaissa ja Skandinaviassa. Vuonna 2010 pelattua BDO:n MM-kilpailua seurasi televisiosta parhaimmillaan 4 miljoonaa brittikatsoja.

Pelissä kaksi heittäjää (tai joukkuetta) heittää vuorollaan kolme tikkaa kerrallaan. Tikat ovat yleensä 20–26-grammaiset ja volframilla painotetut. Aikaisemmin tikat valmistettiin messingistä, mutta tikat eivät ole tarpeeksi ohuita kisakäyttöön.

Darts-taulu asetetaan seinälle siten, että häränsilmä (keskusta) on 1,73 metriä lattianrajasta. Heittoetäisyys on 2,37 metriä taulun etureunasta. Taulu on valmistettu tavallisimmin kasvikuituisesta (kuten sisal) kimpusta leikatuista paloista, jotka on puristettu sivusuunnassa yhteen ja liimattu puiseen taustaan.

Pistelasku perustuu tikkojen osumiseen taulun eri sektoreihin, joihin on merkitty pistearvot 1–20. Mustaan tai valkoiseen sektorinosaan osuminen antaa sektorin ulkopuolelle merkityn pistemäärän, sektorin ulompi vihreä tai punainen osa antaa kaksinkertaisesti tämän pistemäärän (”tupla”) ja sisempi vihreä tai punainen osa kolminkertaisesti (”tripla”). Keskustan ulkorengas on pistearvoltaan 25 pistettä, ja taulun keskelle osuminen antaa 50 pistettä (osaa kutsutaan nimellä ”häränsilmä”).

Yleisimmin pelatussa darts-pelissä sektorien antama pistemäärä vähennetään lähtöpistemäärästä 501 (tai 301) tavoitteena saada tasan nolla pistettä. Viimeisen tikan pitää osua joko tuplaan tai häränsilmään, ja sen pitää vähentää pistemäärä tasan nollaan (jos pistemäärä menee ”yli”, jäädään edellisen heiton pistemäärään). Peli päättyy jommankumman pelaajista saadessa tasan nolla pistettä eikä tasoittavaa vuoroa ole. Hyvä heittäjä käyttää mahdollisimman vähän tikkoja, jotta peli menee ”poikki”.

501-pelin voi saada ”poikki” minimissään yhdeksällä (9) tikalla. Yksi tapa saada 501 poikki minimitikkamäärällä on heittää seitsemän ensimmäistä tikkaa kohtaan tripla 20, näiden tikkojen jälkeen on jäljellä 81 pistettä ja ratkaisuun tarvitaan kahdeksas tikka, jonka on osuttava esimerkiksi kohtaan tripla 19. Jäljelle jää 24 pistettä, josta pelin voi lopettaa osumalla tupla 12:een.

Darts-tikkapeleissä maksetaan huomattavia palkintoja aina 100 000 punnasta henkilöautoihin. Jos tulevaisuudessa Tikkas-tikan Maailmanmestaruuskilpailuissa siirrytään perinteisestä tikanheitosta eli ns. kesämökkitikasta dartsiin, on tarpeen panostaa enemmän sponsoreiden ja palkintojen haalimiseen.

Golf

Golf on mailapeli, jossa pelaajat yrittävät saada metallimailoilla lyöden pientä palloa koloon. Golfradalla on yhdeksän tai 18 jaksoa eli reikää, ja pelaajien tavoitteena on käyttää koko radan läpäisemiseen mahdollisimman vähän lyöntejä. Reiät voivat olla pituudeltaan useita satoja metrejä. Pelaaja aloittaa jokaisen reiän lyömällä palloa tiiauspaikalta, minkä jälkeen hän jatkaa lyömällä palloa kohti reikää aina siitä paikasta mihin se on pysähtynyt.

Golfkentällä on vaihtelevaa maastoa. Reikää ympäröivällä viheriöllä ruoho on lyhyttä, mutta reiälle johtavan väylän ympärillä on korkeaa ruohoa ja erilaisia esteitä. Golfaaja käyttää erilaisia mailoja, joiden avulla lyöntiin saadaan etäisyyden ja maaston mukaan erilainen lentorata ja pituus.

Golfissa on useita pelimuotoja. Niistä yleisimpiä ovat lyöntipeli, jossa koko radalla käytetyt lyönnit lasketaan yhteen, sekä reikäpeli, jossa pelataan yksittäisten reikien voitosta.

Golfin tärkeimpiä kilpailuja ovat ammattilaisten major-turnaukset sekä joukkuekilpailu Ryder Cup. Golf palaa olympialajiksi yli sadan vuoden tauon jälkeen vuoden 2016 olympialaisissa.

Golfin alkujuuret ovat nykykäsityksen mukaan 1400- ja 1500-lukujen vaihteen Alankomaissa, missä kolven-niminen peli oli suosittu vapaa-ajan harrastus 1500-luvulla. Alankomaista peli saapui Skotlantiin ja kehittyi siellä nykymuotoonsa. Maailman vanhin golfkenttä on mahdollisesti skotlantilainen Musselburg Links, jossa on pelattu 1670-luvulta lähtien. Vanhin golfseura on vuonna 1744 perustettu edinburghilainen Gentlemen Golfers of Leith. Skotlannista peli levisi Englantiin ja muihin maihin St Andrewsin yliopistosta kotimaihinsa palanneiden opiskelijoiden mukana. Yhdysvalloissa golf alkoi saada suosiota 1870–1880-luvuilla, ja maan ammattilaispelaajat ottivat lajin valtikan briteiltä 1920-luvulla.

Muu harrastustoiminta

Muu harrastustoiminta on myös esillä sukupäivillä, taitavat käsityöihmiset esittelevät silloin erilaisia käsityötuotteitaan ja myyvät niitä halukkaille asiakkailleen. Varsinaisia kilpailuja ei järjestetä käsityötuotteiden kesken ja näin on varmaankin hyvä. Käsityö on harjoittajansa taidetta ja erilaisten tuotteiden vertailu olisikin vaikeita. Tuotteen kauneus on katsojan silmissä.

Toki Kainuussa järjestettiin kilpailu erilaisten villasukkamallien kesken ja saatiin aikaiseksi maakuntasukat. Tikkasten Sukuseura voisi ehkä järjestää kilpailun Tikkassukkien tai Tikkaslapasten tai Tikkaspipojen sarjoissa.