Suomen kartalta löytyy nykyään yli 100 Tikkala-nimistä tai -alkuista taloa. Niistä useat sijaitsevat niemillä, järvien välisillä kannaksilla, järvien rannoilla tai korkeilla mäillä. Sellaiset paikat olivat hallattomimpia ja siten halutuimpia viljelyspaikkoja. Siitä päätellen Tikkasia oli monilla seuduilla ensimmäisten mukana asuinpaikkoja valitsemassa. Tikkaset antoivat monille taloille nimensä myös tulemalla kotivävyiksi. Tikkala-nimisiä taloja löytyy nykyään itärajalta länsirannikolle ja Uudeltamaalta Lappiin. Eniten niitä on Savossa, Pohjois- ja Keski-Pohjanmaalla, Kainuussa sekä Pohjois-Karjalassa. Ennen sotia Tikkaloita oli merkittävän runsaasti myös Karjalankannaksella.
Tikka- ja Tikkala-nimisiä ja -alkuisia kyliä tai kaupunginosia, on Suomessa tällä hetkellä yli kymmenen: Tikkala Korpilahdella, Mikkelissä, Simossa, Sysmässä ja Tohmajärvellä , Tikkalanmäki Lapinlahdella ja Pieksämäellä, Tikkalanniemi Sotkamossa, Tikkalansoppi Kiteellä sekä Tikka Jyväskylässä, Lestijärvellä ja Savitaipaleella. Niistä ainakin kahdeksan ensimmäistä viittaavat siihen, että paikan ensimmäinen talo oli Tikka- tai Tikkanen-nimisten perustama. Talo jakaantui myöhemmin useammaksi, joista muodostui vähitellen kylä, jonka nimi juontui ensimmäisen talon nimestä. Kylien historioista kertovat kyseisten aikojen veroluettelot.
Pöyhösen (1998) Sukunimikartaston mukaan eniten Tikkasia asui Pohjois-Savossa. Muita nimen merkittäviä esiintymisalueita oli Etelä-Savossa, Kainuussa, Pohjois-Pohjanmaalla ja Pohjois-Karjalassa sekä Keski-Suomessa. Muuttoliikkeen myötä Tikkasia, Tikkoja ja Tikkaloita asuu nykyään kautta Suomen, joista pääkaupunkiseudulla satoja. Talon nimen mukaista muotoa Tikkala esiintyi eniten Pohjanmaalla. Tikka-nimisiä oli vuonna 1939 paljon Karjalankannaksella ja Laatokan Karjalassa, Pohjois-Pohjanmaalla sekä lukuisasti vanhan Käkisalmen läänin alueilla Pohjois-Karjalassa. Siirtolaisten asuttamisen myötä Tikka-nimisiä oli vuonna 2003 eniten Hämeessä, Keski-Suomessa, Uudellamaalla, Turun ja Vaasan seuduilla sekä Pohjois-Karjalassa.
Syksyllä 2008 Tikkanen oli nykyisenä tai entisenä nimenä Suomessa vajaalla 7500:llä ja ulkomailla yli 500:llä, Tikka Suomessa yli 3800:lla ja ulkomailla noin 250:llä sekä Tikkala Suomessa yli 1000:lla ja ulkomailla vajaalla 50:llä.
Lähteitä:
Björn, I., 1991: Suur-Ilomantsin historia. Enon, Ilomantsin ja Tuupovaaran paikallishistoriatoimikunta.
Isomaa, G. & Polvinen, O., 2005: Tickaset lähtöisin Sotkamosta. Forsbergin Kirjapaino.
Johan Habermanin maantarkastusluettelo Pien-Savosta 1620-luvulta, 2004. (Toim. Timo Alanen.) Kotimaisten kielten tutkimuskeskus. Helsinki.
Johannes. Viipurin läänin Rannan kihlakuntaan kuuluneen Johanneksen pitäjän historia- ja muistelmateos, 1959. Johannes-säätiö.
Kähönen, E., 1959: Vanha Äyräpää I vuoteen 1700. Kirja-Mono Oy, Helsinki.
Kähönen, E., 1985: Vanha Äyräpää II vuodet 1700-1870. Lehtikanta Oy, Kouvola.
Luettelo Olli Tikkasen jälkeisistä sukupolvista, 1964. (Sukutauluja Lapinlahden Ollikkalan, Nerkoonniemen ja Nerohvirran Tikkasista.)
Lukkarinen, J., 1917: Eräs muinainen kulkutie Laatokan ja Oulunsuun välillä. Suomen museo XXIV. Suomen muinaismuistoyhdistys. Helsinki. S. 1-7.
Mikkonen, P. & Paikkala, S., 1992: Sukunimet. Otava, Helsinki.
Paikkala, J., 1988: Prokuraattorin suku. Antti Tikkasen (1785-1858) jälkeläiset. Tikkasten Sukuseura ry:n julkaisuja nr:o 3.
Pakula, K.1993: Tikkalan kirja. Olli (Olof) Tikkasen (12.12.1794-25.3.1841) ja Margareeta Kärkkäisen (13.6.1799-6.4.1833) jälkeläiset. Loimaan Kirjapaino Oy.
Pakula, K., 2001: Kiuruveden Heinäjärven (Heinäkylän) Tikkaset. Paavo Tikkasen (s. 1690) ja Riitta Niskasen (s.1694) jälkeläiset. Gummerus Kirjapaino Oy.
Pielaveden Pajumäen Tikkasten Rasimäen haaran Aadolf Tikkasen 1846-1939 jälkeläiset.
Pirinen, K., 1982: Savon historia II:1. Rajamaakunta asutusliikkeen aikakautena 1534-1617. Kustannuskiila Oy.
Pöksyläinen, J., 1930-luvulla: Kiuruveden historia. (Käsikirjoitus, SKS, Helsinki). Konekirjoitusversiona Kiuruveden kirjastossa.
Pöyhönen, J., 1998 ja 2003: Suomalainen sukunimikartasto I ja II Karjalaiset nimet. SKS. Helsinki.
Räisänen, T. & Kumpulainen, K., 1981: Pielaveden ja Keiteleen historia I 1870-luvulle. Pielaveden kunta ja seurakunta & Keiteleen kunta ja seurakunta.
Saloheimo, V., 1987: Savolaisia poismuuttajia lähtö- ja tuloalueiden asiakirjoissa. Sukuviestin julkaisuja 2/1987, s. 3-7.
Saloheimo, V., 1990: Savon historia II:2. Savo suurvallan valjaissa 1617-1721. Kustannuskiila Oy, Kuopio.
Saloheimo, V., 2006: Viipurinkarjalaiset kotona ja maailmalla 1541 – 1620. Viipurinkarjalaisten sukunimien esiintyminen muualla Suomessa ja lähialueilla liikkuvuuden mittarina. Suomen Sukututkimusseuran julkaisuja 57. Helsinki.
Suomen hopeaveroluettelot 1571, VII: Karjala. 1987. (Toim. Matti Walta.) Suomen historian lähteitä V: 7. Suomen Historiallinen Seura. Helsinki
Suomen hopeaveroluettelot 1571, VIII: Savo. 1996. (Toim. Matti Walta.) Suomen historian lähteitä V: 8. Suomen Historiallinen Seura. Helsinki
Soininen, A.M., 1961: Pohjois-Savon asuttaminen keski- ja uuden ajan vaihteessa. Historiallisia tutkimuksia LVIII. Suomen Historiallinen Seura.
Suur-Pyhäjoen historia vanhimmista ajoista 1860-luvulle, 1969. (Toim. Eero Matinolli.) Suur-Pyhäjoen historiatoimikunta.
Säämingin ja Rantasalmen maantarkastusluettelo vuosilta 1562-1563. (Toim. Timo Alanen.) Kotimaisten kielten tutkimuskeskus. Helsinki.
Tikkala. Muistojen kylä, 1996. Paino-Kaarina Oy.
Tikkanen, E., 1980: Eräs savolainen uudisraivaajasuku. Tikkasten sukuhistorian alkupään selvittelyä. (Ylipainos ”Savosta”.) Tikkasten Sukuseura ry:n julkaisuja N:o 1.
Tikkanen, R(eino), 1990: Pielaveden Pajumäen Tikkasten Rasimäen haaran Aadolf Tikkasen 1846-1939 jälkeläiset. Ei painopaikkaa, 41 s.
Tikkanen, R(isto), 2007: Pielisjärven Tikkasia. Tikkasten Sanomat 2/07, s. 6-8.
Tikkanen, R(isto), 2008: Maunu Tikkasen sukua: Haapamäen torpasta maailmalle. Tikkasten Sanomat 1/2008, s. 7-9.
Tutkimuksia Tikkasten suvuista. Tikkasten Sukuseura 1992. (Osatutkimuksia: Virtasalmen Valkeamäen, Kiuruveden Haikolan ja Lapinniemen sekä Pielaveden Vaaraslahden Tikkasista.)
Vilkuna, K., 1960: Pähkinäsaaren rauhan raja kansatieteellisessä katsannossa. Historiallinen aikakauskirja, 58. vuosikerta, s. 407-431.
Voionmaa, V., 1969: Suomen karjalaisen heimon historia. (2. muuttamaton painos, alkup. 1915) WSOY, Helsinki
Elektroniset lähteet:
Maanmittaushallitus: https://www.karttapaikka.fi/karttapaikka (10.10.2008)
Suomen Sukututkimusseura: http://www.genealogia.fi (sieltä valikko: HisKi – Historiakirjojen hakuohjelma) tai suoraan: http://hiski.genealogia.fi/hiski?fi
Väestörekisterikeskus: http://www.vaestorekisterikeskus.fi (11.10.2008)